Terve ystävät, kollegat, lukijat, kanssa-ajattelijat!
Olen vuosien ajan pohdiskellut blogin perustamista ja nyt Saksan Baden-Württembergiin puoleksi vuodeksi muutettuani tuntui ajankohta oikealta. Mukavaa, että löysit tiesi tälle sivulleni, toivottavasti löydät toistekin! Aiheeni tulevat yhdistelemään etenkin kaupunki- ja liikennesuunnittelun, kielten, kulttuurin, yhteiskunnan ja yliopistomaailman koukeroita. Koska asun tällä hetkellä Saksan, Ranskan ja Sveitsin kohtauspaikassa keskellä mitä mielenkiintoisimpia raideliikennekaupunkeja ja -seutuja, vähintäänkin alkuun luvassa on paljon täkäläisten kaupunki-, alue- ja liikennesuunnitteluratkaisujen esittelyitä. Nappaa siis blogini seurantaan etenkin, jos tulevaisuuden kaupunkiseutujen kehittäminen kiinnostaa!
Millähän teemalla lähtisin ensimmäiseen blogiini? Valinta on helppo: Koska asun Karlsruhessa Haid-und-Neu-Straßella ja voin kulttuurimuistomerkkejä koskevalla lailla suojellulta parvekkeeltani katsella raitiolinjan 4 hurinaa altani samalla kun nautin lämpimän päivän kunniaksi pistaasijäätelöä, eiköhän hurauteta yhdessä linjan 4 pohjoispäähän ihmettelemään Waldstadtin metsälähiötä.
Waldstadt – Karlsruhen metsälähiö 1950-luvulta
1950-luvulla oli pula asunnoista, ihmisiä muutti maaseudulta kaupunkeihin, kuulostaako tutulta? Näin kävi myös vuonna 1957 perustetun Waldstadtin tapauksessa, ja tästä kuvasta päätellen voisi ajatella, että kyseessähän voisi olla melkeinpä suomalaisin suunnitteluperiaattein toteutettu lähiö.
Kuva 1. Näkymä Waldstadtin keskustasta. Kuva: Väinö Jalkanen
Kuva 2. Pientaloalue Waldstadtin pohjoisosassa. Kuva VJ.
Tarjolla on sekä kerrostaloa, rivitaloa että omakotitaloa, alue on rakennettu suurelta osin 1960-luvulla, autoilu onnistuu ja etäisyys keskustaan on viidestä kahdeksaan kilometriä. Mikä voisi silti erottaa Waldstadtin suomalaisista vastineistaan? Katsotaanpa, miltä aluetta halkova sisääntuloväylä näyttää:
Kuva 3. Waldstadtia läpäisevä pääliikenneväylä muutamia satoja metrejä Waldstadtin keskustan eteläpuolella. Kuva VJ.
Kuva 4. Raitiovaunu lähestymässä Waldstadtin keskustaa. Kuva VJ.
Waldstadt on siis rakennettu vahvasti puistomaisen raitiotien ympärille. Alueen peruskivi muurattiin 1957, raitiovaunulinja sekä ensimmäinen koulu avattiin vuonna 1961 ja alue rakentui suurelta osin 1970-luvun alkuun mennessä. Raitiotie on Waldstadtissa sisäsyöttöinen liikenneväline, joka tuo aivan asuinalueen ytimeen puistomaiseen tilaan ydinkeskustaan johtavan liikennepalvelun. Autoliikenne on puolestaan johdettu ulkosyöttöisesti alueen laidoilta, jolloin alueen ydin on rauhoitettu läpiajoliikenteeltä. Rakenne ilmenee parhaiten seuraavasta sekä erityisesti tästä kartasta, jota tekijänoikeussyistä en liitä blogiini.
Kuva 5. Raitiotie tarjoaa sisäsyöttöisen yhteyden alueen ytimeen, autoliikenne johdetaan ulkosyöttöisenä alueen laidoilta. Lähde: Karlsruhe verkehrsverbundin reittiopas.
Tähän asti aihe voi hassuine sisäsyöttöisine ja ulkosyöttöisine ammattitermeineen vaikuttaa vielä liikennenörttien keskinäiseltä ammattijargonilta, mutta mietitäänpä, mihin tämä ratkaisu aikuisten (ja nimenomaan lasten) oikeasti tosielämässä vaikuttaa. Tarkastellaan ensin kahden esimerkin avulla, mikä on ollut eräs 1960–80-lukujen suomalaisen asuinrakentamisen lähtökohta, jota me Suomessa kasvaneet olemme tottuneet pitämään kyseenalaistamattomana.
Kuva 6. Väylä (Haukiputaantie) Oulun keskustasta Rajakylään, Pateniemeen ja Herukkaan, asukkaita yhteensä noin 12 000. Lähde: Oulun karttapalvelu.
Kuva 7. Väylä Turun keskustasta Pääskyvuoreen, Hurttivuoreen ja Varissuolle, asukkaita yhteensä noin 17 000. Lähde: Turun karttapalvelu.
Kuten kahdesta esimerkistä huomaamme, Suomessa 60–70–80-lukulainen asuinaluesuunnittelu perustui ajatukseen, että ensin ajelemme keskustasta pääväylää alueen ytimeen, käännymme erinäisiltä pääkaduilta asteittain pienemmille kokoojakaduille, kunnes lopulta saavumme paikkaan, jonka katsomme soveltuvaksi asumiselle. Huomionarvoista on, että alueen keskiöön muodostuu eräänlainen epätila: harva haluaa piknikille, terassille, leikkipuistoon, iltakävelylle, saati asumaan juuri liikennettä syöttävän pääväylän kuten Littoistentien tai Haukiputaantien viereen. Päinvastoin asumisen ja vapaa-ajan osalta pääväylän läheisyys onkin eräänlainen sekä melua, turvallisuusriskejä että epäviihtyisyyttä aiheuttava haitta, ja vapaa-ajan toiminnot pyritään sijoittamaan syrjemmälle pääväylästä. Liikenne ja elämä siis erkaantuvat toisistaan. Ihmiset kyllä toivoisivat itselleen mahdollisimman hyvät liikenneyhteydet pääväylineen, mutta eivät pidä siitä, jos heidän kotinsa vieressä on liikaa muiden ihmisten tuottamaa liikennettä.
“Liikenne ja elämä siis erkaantuvat toisistaan.”
Kuva 8. Pääliikenneväylä Turun Hurttisuon ja Varissuon väliltä. Kuva Google mapsista. Haluaisitko piknikille tämän viereen?
Waldstadtissa sen sijaan liikenne ja elämä lyövät kättä: aivan aluetta halkovan pääliikenneväylän vieressä on vehreässä ympäristössä lukuisia kouluja, apteekki, ruokakauppa, urheilutiloja, päiväkoti ja viihtyisää puistomaista tilaa oleskeluun. Raitiovaunun sujahtaminen ohi 10 minuutin välein ei häiritse rantalentopallon pelaamista samoin kuin jos vieressä menisi nelikaistainen sisääntuloväylä. Silti tämä liikennemuoto kykenee kuljettamaan vilkkaimman tunnin aikana kuuden perusvuoron ja kahden koululaislinjan muodossa lähemmäs kaksituhatta ihmistä suuntaansa ja tarvittaessa määrä olisi helposti kaksinkertaistettavissa raitioliikenteen vuoroväli puolittamalla. Vertailun vuoksi: Mikäli Waldstadtin raitiotien mahdollistama ihmismäärä liikutettaisiinkin alueen ytimeen autoin ja yhdessä autossa olisi keskimäärin 1,5 ihmistä, parhaimmillaan ohi sujahtaisi auto 2,7 sekunnin välein suuntaansa – tai liikennemäärän kaksinkertaistuessa 1,35 sekunnin välein. Tämä vaatisi leveän ja äänekkään väylän, jolloin monet palvelut leviäisivät hajanaisesti alueen laidoille.
Kuva 9. Ostaisitko omakotitalon liikenneväylän vierestä, jolla kulkee jopa 2000 ihmistä tunnissa? Kaupan päälle tulisi kuvanottopaikalla sijaitseva raitiotiepysäkki sekä äänimaisema, jossa lintujen laulu on liikenteen ääniä hallitsevampi. Kuva: VJ
Kuva 10. Usein on ratkaisevaa, ovatko ikkunat kadun vai sisäpihan puolella. Tässä kerrostalossa myös kadun puolella desibelimittari näyttää alhaisia lukemia. Kuva VJ.
Tästä tullaan siihen, miksi liikennesuunnittelu on elämän ytimessä enemmän kuin usein uskotaan ja miksi sillä on oleellinen merkitys sille, minkälaiseksi tavallisen kansalaisen elämä muodostuu ja mitä vaihtoehtoja hänelle on tarjolla. Moni meistä tuntenee lähipiiristään kolmi- tai nelikymppisiä ihmisiä, joilta autoton elämä onnistui aiemmin, mutta viimeistään lasten saamisen myötä auto oli hankittava, sillä kokonaislogistiikan pyörittäminen päiväkodin, koulun, harrastusten, työpaikan ja kaupassakäynnin osalta muodostui mahdottomaksi tai suhteettoman paljon enemmän aikaa vieväksi suhteessa auton omistamisen tuomiin hyötyihin. Samalla kyseisten kotitalouksien liikenteeseen kohdistuvat menot kasvoivat ja asumiseen, ruokaan, matkusteluun tai säästöihin jäävä suhteellinen osuus pieneni.
Monelle kotitaloudelle valinta voi näyttäytyä erityisesti juuri heitä koskeneelta yksilölliseltä ratkaisulta. Yhteiskunnan tasolla oleellista on kuitenkin tunnistaa kaupunkisuunnittelun epäonnistuminen – tietyssä mielessä jopa loppuun asti mietityn suunnittelun poissaolo. Suomessa 1960-luvulta alkaen pitkään vallinnut kaavoitusmenetelmä on tuottanut Suomeen lukuisia kaupunkeja, joissa kodit, koulut, päiväkodit, kaupat ja työpaikat sijaitsevat toisiinsa nähden valtavan epäsuhtaisesti. Näiden välille on ollut vaikea luoda resurssitehokkaasti laadukasta joukkoliikennettä, koska alueiden halutuimmat sijainnit jäävät sivuun pääväylistä, eikä sama bussi voi koukata jokaisen pienoissaarekkeen kautta. Auto on tällöin usein ylivoimainen nopeiden siirtymien ja helpon elämän tarjoajana.
“Ideaali-tilanteessa aikuinen voi ketjuttaa kodin, päiväkodin, ruokakaupan ja työpaikan nauhaksi yhden raitiotie-matkan varrelle.”
Karlsruhen Waldstadt tarjoaa arkiseen elämään valinnanvapauden. Autolla pääsee, mutta toisaalta vuosikymmenet samana pysyneen raitiotielinjauksen ansiosta lähes kaikki palvelut ovat ehtineet vakiintua pysäkkien läheisyyteen. Päiväkodeista yksi on aivan pysäkin vieressä, loputkin 300–500 metrin säteellä pysäkistä. Ne palvelut ja työpaikat, joita ei löydy omasta kaupunginosasta, ovat puolestaan mitä suurimmassa määrin erinomaisten raitiotieyhteyksien päässä toisaalla saavutettavissa. Ideaalitilanteessa aikuinen voi siis ketjuttaa kodin, lapsen päiväkodin, ruokakaupan ja työpaikan nauhaksi yhden raitiotiematkan varrelle ja töistä tullessaan käydä yhdellä raitiovaunupysäkillä kaupassa ja toisella hakemassa lapsen päiväkodista eikä hän joudu kävelemään montakaan metriä ylimääräistä. Kotitaloudet voivat halutessaan säästää auton (tai kakkosauton) omistamisen kustannukset muuhun haluamaansa sijoitukseen. Toisaalta – vaikka kotitalouden olisi järkevää hankkia auto muiden hyötyjen vuoksi, säästävät vanhemmat huomattavasti aikaa, kun älykkään nauhamaisen suunnittelun ansiosta suuri osa lasten harrastuskohteista on omatoimisesti saavutettavissa ilman vanhempien tarvetta lähteä kyyditsemään.
Kuva 11 ja 12. Urheilupaikat ja kaupat sijaitsevat pysäkkien välittömässä läheisyydessä. Kuva VJ.
Tällaisia mietteitä ensi alkuun! Suosittelen itse kutakin tutustumaan Waldstadtin rakenteeseen ja miettimään, miten se voisi innoittaa tulevia kaupunginosiamme tai vanhojen lähiöiden edessä siintäviä uudistuksia. Niin ja paljastettakoon lopuksi, että Waldstadtin asukasluku on 12 500 – eli karkeasti samoilla hehtaareilla mainittujen suomalaisesimerkkien kanssa. Kuulumisiin!
—-
P.S. Olen nähnyt lukuisissa Suomen kaupungeissa koululaisbussilinjoja, joita ajetaan tiettyä reittiä aamulla ja vastakkaiseen suuntaan iltapäivällä. Karlsruhessa pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni todistamaan, että on olemassa myös koululaisraitiotielinjoja (!) – linja 17 Rheinhafenista sekä linja 18 Durlachista aamukahdeksaksi Waldstadtiin ja iltapäivällä ennen neljää takaisin. Perjantaina koulu loppuu aiemmin, siksi kyseiset linjat lähtevät silloin jo puoliltapäivin. Keskeisenä koululaiskysynnän syynä vaikuttaa olevan suositttu päätepysäkillä sijaitseva, Euroopan unionin virkauraa silmällä pitäen muun muassa ranskan kielen opintosuunnitelmaansa sisällyttävä eurooppalainen koulu.
P.P.S. Musta kissa odotti oikeaoppisesti raitiovaunua ylityspaikalla ja ylitti radan vasta vaunun jo liu’uttua kohti eurooppalaista koulua.
Lähteitä:
https://meinka.de/karlsruhe-waldstadt/
https://www.bv-waldstadt.de/waldstadt/entwicklung/
https://ka.stadtwiki.net/Waldstadt
https://karlsruhepuls.de/waldstadt/
https://ka.stadtwiki.net/Datei:Stadtteilplan_waldstadt_detail.jpg
P.P.P.S. Vaikuttaisi siltä, että kommentointi onnistuu toistaiseksi vain tietokoneella, mutta ei kännykällä. Selvitän asiaa ehtiessäni!
Haluatko lähettää palautetta? Voit täyttää alla olevan lomakkeen.